Ymmärrystä ja yhteistyötä koronan keskellä
08.2.2021 10:00
Kun koronakriisi alkoi keväällä 2020, toivottiin, että syksyllä kaikki olisi jo ohi. Nyt alkuvuodesta 2021 toivotaan, että ensi syksy olisi viimein se hetki, kun kaikki olisi ohi – kiitos rokotteiden. Poikkeustilanteessa on eletty jo pitkään, ja vielä on matkaa jäljellä. Vaikka rokotteet toisivatkin ratkaisun epidemiaan, niin opiskelu, työelämä kuin vapaa-aikakin ovat kokeneet suuria muutoksia. Iso osa ihmisistä istuu kotona päivät ja illat. Työpaikalla fyysisesti edelleen käyvät noudattavat pitkää listaa varotoimenpiteitä. Taisteluväsymys alkaa vaivata itse kutakin, eikä enää millään jaksaisi. Mistä voimaa puristaa eteenpäin?
Tarvitseeko kaikkea todella tietää?
Kun elämä pyörii kotona neljän seinän sisällä ja korona on kaikkien huulilla, on riskinä, että mieli alkaa paisutella uhkakuvia. Tulee helposti tunne, että maailmassa ei ole enää mitään muuta kuin pelottava ja vaarallinen kulkutauti. Tätä ilmiötä kutsutaan vahvistusvinoumaksi. Tällaisessa tilanteessa informaatiotulvan tietoinen rajoittaminen voi olla järkevää. Pandemian voi ottaa vakavasti, vaikka jättäisikin iltapäivälehtien kohuotsikoiden seuraamisen vähemmälle. Kannattaa ottaa hetki aikaa itselleen ja pohtia, mistä kanavasta saa riittävän määrän olennaista ja luotettavaa tietoa ja mikä puolestaan kannattaa jättää huomiotta. Jokaisen on hyvä olla perillä oman asuinalueensa tautitilanteesta, mahdollisista altistumisista ja voimassa olevista rajoituksista ja suosituksista. Sen sijaan voi kysyä itseltään, onko mielekästä seurata kuolinlukuja ja tehohoidossa olevien lukumäärää – varsinkaan ulkomaiden osalta!
Joillekin tartuntojen ja niihin liittyvien lukumäärien tiukka seuraaminen tuo merkityksen tunteen, kun ponnistelevat rajoitusten kanssa. Jotkut taasen saattavat olla kiinnostuneempia koronaan liittyvistä poliittisista päätöksistä tai rokotusten edistymisestä. Tärkeintä on, että uutisten ja sosiaalisen median seuraaminen on itselle sopivalla tasolla. Ei ole heikkouden merkki ahdistua koronauutisoinnista, mutta ei myöskään tarvitse kokea syyllisyyttä, jos aiheen tiivis seuraaminen kiehtoo ja kiinnostaa. Oleellista on tunnistaa, miten uutisvirran seuraaminen kattavasti tai rajaaminen vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
Aina välinpitämättömyys ei ole tahallista
Jos itse pyrkii rajoittamaan sosiaalisia kontakteja, käyttämään maskia ja hoitamaan kaiken mahdollisen etänä, voi tuttavapiirin somessa mainostamat baarikierrokset ja ulkomaanmatkat saada pinnan kiristymään. Miksi minun täytyy elää suositusten mukaan, jos kaikki muut kuitenkin jatkavat elämäänsä tavalliseen tapaan, kuin mitään pandemiaa ei olisikaan? On aivan oikeutettua ihmetellä, miksi jotkut toimivat välinpitämättömästi. Syitä voi olla monia. Yksi mahdollisuus on, että ihminen kokee pandemian niin ahdistavana, että säilyttääkseen hallinnantunteensa pandemia ja siihen liittyvät asiat täytyy torjua pois mielestä tai vähätellä niitä. Tämä saattaa olla ainut selviytymiskeino, mihin kyseinen ihminen sen hetkisessä tilanteessaan kykenee. Samakin ihminen voi toimia eri tavoin eri aikoina ja syyt vaihtelulla voivat olla hyvin henkilökohtaisia.
Sosiaalinen media usein vääristää kuvaa todellisuudesta. Ihmiset tykkäävät jakaa kuvia ravintolaillallisista ja kylpylälomista, mutta neljässadas etätyöpäivä pyjamassa ja villasukissa ei ole somepostauksen arvoinen. Kukin meistä voi omalta osaltaan lieventää somen vääristävää vaikutusta postaamalla kuvan tai tekstin omasta, ei välttämättä niin hehkeästä korona-arjesta!
Kun seinät kaatuvat päälle
Suomessa ei onneksi olla tai edes pahimmillaan olla oltu tilanteessa, että suositeltaisiin täydellistä eristäytymistä kotiin. Tarkoitus on vähentää lähikontakteja muihin kuin samassa taloudessa asuviin henkilöihin. Suomessa jopa suurimpien kaupunkien keskustoissa on mahdollista ulkoilla ja samalla säilyttää riittävät turvavälit. Myös kotijumppa ja virtuaaliset ryhmäliikuntatunnit ovat tulleet jäädäkseen. Ulkoilu ja kuntoliikunta yleensäkin ovat eduksi tunteiden säätelyssä. Parasympaattisen hermoston aktiivisuus vahvistuu suhteessa sympaattiseen hermostoon, ja tämä rentouttaa ja lievittää esimerkiksi ahdistusta. Parasta mitä mökkihöperyyden uhkaama suomalainen voi itselleen tehdä, on mennä lenkille ja sen jälkeen saunaan, sillä myös saunominen aktivoi parasympaattista hermostoa. Jos kaipaa sosiaalisia kontakteja, ulkoilu on turvallisin tapa tavata ystävää, sillä ulkoilmassa tartuntariski on pienempi ja turvaväliä helpompi ylläpitää.
Sotien aikana syntyi slogan ”kaveria ei jätetä”, ja tätä käytetään edelleen rauhan aikana erilaisissa tiukoissa tilanteissa. Erilaiset rajoitukset ja fyysisen etäisyyden suosituksen eivät tarkoita, että meidän pitäisi jättää toisemme yksin. Päinvastoin meidän tulee etsiä keinoja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Jos tarvitset tukea koronahuolien kanssa selviytymiseen, Mielenterveystalon nettisivuilta löytyy tietoa, vinkkejä ja anonyymi chat-palvelu.
Kirjoittaja: Taru Lindholm
Asiantuntija: psykiatrian erikoislääkäri Lars Lindholm