Onko kiire?

08.8.2013 15:43

Vastustan kiirettä vaikka hermostun hitaudesta.

Kiire jumittaa ajattelun. Mutta silti moni kokee olevansa tarpeellinen vain ollessaan kiireinen. Onkohan monella kiire eläkkeelle viettämään kiireetöntä aikaa? – mutta kuka haluaa olla kiireettä jos silloin ei koe ole olevansa olemassa?

Pysähtyminen, hidastaminen. Parasta alkaa harjoitella nyt. Hyvä siitä tulee, vaikkei niin kiireellä tekisikään. Kiire ei ole tehokkuutta eikä takaa hyvää työtä.

Suomen ja Euroopankin parhaaksi työpaikaksi valittu Futurice haluaa eroon kiireestä. Heillä puhutaan negatiivisesta kiireestä – siitä, jossa homma alkaa vetää tekijää, eikä tekijä tehtävää.  Se näkyy nimittäin työn laadussa.

Kaataako esimies kiirettä alaisensa niskaan? Esimiehellähän on vastuu alaisten tehtävien jakautumisesta. Onko kuitenkaan reilua palauttaa kiireen ongelmaa esimiehelle? Eiköhän tämäkin ole asia, jossa parhaaseen lopputulokseen päästään yhdessä. Täytyy ottaa kiireen ongelma esiin ja haastaa tavat tehdä töitä, käyttää aikaa. Oli se sitten palaverikäytäntöjen muuttamista tai heräämistä aamuun aikaisemmin.

 Myös EK:n Lasse Laatunen muistuttaa, että vähemmän tärkeitä tehtäviä ei tarvitse tehdä vaan keskittyä tärkeisiin. Tärkeysjärjestys, eli hienosti sanottuna asioiden priorisointi, onkin monelle kompastuskivi. Lausunto vai tuloslaskelma? Tiskit vai leikit? Apurahahakemus vai tuntisuunnitelma? Kun tämän osaisi, eli tietäisi, mitä pitää tehdä, niin kiirekin vähenisi.

 Suosittelen kaikille luettavaksi Seija Sartin artikkelia viimeisessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Sieltä mukailtuna tuo Laatusen kommentti. Ja aihetta sivuttiin myös Alimentassa 3/2013 urapalstalla sekä samaisen lehden stressi-jutussa.

 Mikä on sopiva tempo, hyväksytty nopeus? Onko se persoonakysymys vai kulttuuriin sidottu? Kenellä on vastuu kiireestä?

 Kommentoisitko kirjoitusta? Vai onko sinulla aikaa muodostaa sopiva lause – tähän hätään?

 - Maija Soljanlahti/viestintä

Lähetä kommentti