Uratarinoissa Kaisa Karttunen: Maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja kansainvälisen ruokaturvan asiantuntija

31.8.2020 12:00

Kaisa Karttunen on maatalous- ja metsätieteiden tohtori, joka on luonut monipuolista uraa kansainvälisen ruokaturvan ja ruokajärjestelmien asiantuntijana. Nykyisin hän työskentelee tutkijana e2 Tutkimuksessa, tutkimusorganisaatiossa, joka tuottaa ja paketoi tutkimustietoa järjestöille, yrityksille, mediaan, hallintoon ja politiikkaan.

Ajatus Karttusen haastattelemisestä uratarinoihin syntyi, kun törmäsin opinnoissani kirjaan Nälkä ja yltäkylläisyys: Ruokaturva maailmassa. Kirja kuuluu Helsingin yliopiston tenttikirjoihin ja on laajamittainen katsaus ruokaturvaan ja sen eri aspekteihin niin kansainvälisellä kuin kotimaisella tasolla. Karttunen on yksi kirjan kirjoittajista. 

Aloitetaan kuitenkin alusta hänen omin sanoin kertomana, Karttusen opinnoista ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet hänen myöhemmän uransa syntyyn.

- Valmistuin vuonna 1988 maisteriksi pääaineenani kasvinviljelytiede ja sivuaineina pääasiassa talouspuolen aineita. Poikkitieteellisyyteen ohjasi gradu, jonka tein suomalaisten viljelijöiden asenteista ympäristöä säästäviä ja pitkävaikutteisia viljelymenetelmiä kohtaan. Jatkoin opintoja usean työvuoden jälkeen ja valmistuin maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi vuonna 2009. Väitöskirjani käsitteli sambialaisten pienviljelijöiden toimeentulonlähteitä.

- Molemmat tutkinnot ovat olleet omalla tavallaan hyödyllisiä. Maisteritutkinto antoi laajan kuvan monista asioista ja tohtorivaiheessa oli mahdollista syventyä kiinnostuksen kohteeseen. Joskus on tuntunut, että kasvinviljelyagronomin opinnot ovat menneet työurallani tavallaan hukkaan, mutta nyt käsitykseni on muuttunut. Ilmastonmuutosasiat vaativat nimittäin mm. kasvien ja maaperän vuorovaikutusten ymmärrystä. Tohtorintutkinto avasi mahdollisuuden tehdä töitä myös YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:ssa. Kilpailu kansainvälisistä työtehtävistä on todella ankaraa.

Onko sitten jotain, mitä olisi kannattanut tehdä opintojen aikana toisin tai onko sellaisia työelämän taitoja et opinnoistasi saanut?

-  Koska olen tehnyt suuren osan työurastani globaalien ja kehityskysymysten kanssa, olisi ollut hyödyksi, jos olisin sisällyttänyt kehitysmaa-aiheita opintoihini. Tosin niitä ei siihen aikaan Viikissä juuri ollut tarjolla, joten olisi pitänyt suorittaa kursseja muualla. Myös laajemmat kieliopinnot olisivat olleet hyödyllisiä, koska esimerkiksi YK-tehtävissä tarvitaan kahden YK-kielen hallintaa. Olen kartuttanut taitojani työn ohessa ja erityisesti tohtoriopintojen aikana. Maisterintutkinnon jälkeiset työvuodet tuottivat ajatuksia jatko-opintoja varten. Siirtyminen suoraan tohtoriopintoihin ei aikanaan tuntunut mielekkäältä.

Mikä oli ensimmäinen oman alasi työpaikka?

- Ensimmäinen työni oli opiskeluaikainen projektisihteerin työ maaseutujärjestöjen kehitysyhteistyöprojektissa täällä Suomessa. Sillä ei tosin ollut yhteyttä opintoihini, vaan arvelen saaneeni työn ainejärjestöaktiivisuuteni takia. Tämä työ kuitenkin vaikutti koko työuraani: lähdin heti valmistuttuani tekemään samaa kehitysyhteistyöprojektia kentälle, Sambiaan. Sitä voi pitää yhtenä merkityksellisimpänä työtehtävänä urallani, koska sen kautta avautui kokonaan uusi todellisuus.

Entä tämän jälkeen. Minkälaiseksi työurasi on muotoutunut ja minkälaisilla asioilla näet olleen merkitystä asian kannalta?

- Olen tehnyt lähes koko työurani lyhyitä toimeksiantoja ja määräaikaisia projekteja. Tavoitteellinen ja tiivis työskentely sopii minulle hyvin. Tähän asti töitä on ollut tarjolla hyvin, mutta työelämä on tietysti nykyään kovempi ja kilpailullisempi.

- Työurani muotoutumiseen on vaikuttanut moni asia. Olen ollut valmis tarttumaan tilaisuuksiin eli antanut sattuman vaikuttaa. Siihen on vaikuttanut se, että minulla ei ole lapsia ja puolisokin tuli kuvaan vasta reilu 10 vuotta sitten. Yksin on ollut helppo lähteä maailmalle ja tulla takaisin. Verkostot ovat todella tärkeitä sekä työtehtävien saamisen että niiden tekemisen kannalta. Arvot ovat johdattaneet ja pitäneet minut ruoka- ja ympäristökysymysten ääressä, olipa fokus kansallinen tai globaali. Ilman tohtorintutkintoa pääsy YK-maailmaan olisi ollut vaikeaa.

Mitkä koet olleen työhistoriasi merkittävimmät hetket tai työpaikat?

- On vaikea nostaa yksi työkokemus toisen yläpuolelle. Ne kaikki ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia. Työskentely FAO:ssa avasi monikulttuurisen työyhteisön hyvät ja huonot puolet. Toimiminen kahden ministerin erityisavustajana lisäsi ymmärrystä päätöksenteon maailmasta. Yksi huippukohdista oli ulkoministerin avustaminen Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikana vuonna 1994. Todella mielenkiintoista oli myös olla mukana kokoamassa Suomelle ensimmäistä ruokastrategiaa noin 10 vuotta sitten. Silloin palkitsevaa oli löytää ja sanallistaa yhteisiä nimittäjiä ruokajärjestelmän eri toimijoiden odotuksille ja toiveille.

Nykyinen työsi on e2 Tutkimuksessa. Millainen työkuva sinulla siellä on? Kerro vähän työsi vaatimuksista, mahdollisuuksista sekä haasteista. Entä vastaako työsi opiskeluaikaisia odotuksia?

- Olen ollut tutkijana e2 Tutkimuksessa kolme ja puoli vuotta. Aloin taloon tullessani luoda omaa työnkuvaani eli hankkia kumppaneita, suunnitella ruokaan ja ympäristöön liittyvää tekemistä sekä hankkia sille rahoitusta. Työnkuvani muotoutuu koko ajan ja siihen vaikuttavat kulloinkin käynnissä olevat hankkeet ja niiden yhteistyökuviot. Koen itseni tutkimuksen ja muun maailman yhteyksien luojaksi enemmän kuin hard core -tutkijaksi. Yritän paketoida omaa ja muiden tuottamaa tietoa kullekin yleisölle sopivaksi niin, että se olisi helposti ymmärrettävää.

- Nykyiseen työhöni kuuluu paljon vuorovaikutusta eri toimijoiden kanssa. Siihen on valmentanut parhaiten työskentely erilaisissa organisaatioissa sekä jo opiskeluajan harjoittelut ja työt. Tohtorintutkinto antoi työkaluja analyyttiseen ajatteluun sekä tutkimusmaailman ymmärtämiseen. Ne ovat nykyisessä työssäni hyvin tärkeitä. Myös asioiden organisointi on työssäni tärkeää. Se taito karttuu kokemuksen myötä.

- Opiskeluaikana minulla ei ollut selvää kuvaa siitä, mihin haluaisin suuntautua työelämässä. Sattumien kautta ja tilaisuuksiin tarttumalla ajauduin kansainvälisten ja kehityskysymysten pariin. Siellä olenkin viihtynyt. Vaikka jonkun tehtävän fokus olisikin kotimaan asioissa, linkitän sen aina mielessäni laajempaan yhteyteen.

- Vaikka takanani on pitkä työura, opin työssäni koko ajan uutta. Tutkimus tuottaa uutta tietoa ja kommunikaatiomenetelmät kehittyvät. Seuraan laajasti kansainvälisten tutkimuslaitosten ja YK-järjestöjen raportointia. Aina sieltä löytyy uusia näkökulmia.

Jos puhutaan yleisesti urasta ruoka-alaan liittyvien ruokaturva-asioiden parissa; Miksi päädyit alallesi ja minkälaisena näet alan tulevaisuuden? Entä alasi merkityksen yleisesti?

- Kansainväliset ruokakysymykset tulivat eteeni sattumalta opiskeluaikaisen työn kautta. Aiemmin olin nähnyt itseni enemmän kotimaan maatalousasioiden hoitajana.

- Työ nälän voittamiseksi ympäristöllisesti kestävällä tavalla ei maailmasta lopu. Töihin käsiksi pääseminen on tosin tullut vaikeammaksi, koska Suomen kehitysyhteistyövaroja suunnataan vain niukasti maatalouden ja ruokaturvan kehittämiseen. Enää ei myöskään ole samanlaisia kanavia alasta kiinnostuneille nuorille ammattilaisille kuin ennen. Nyt pitää olla itse paljon aktiivisempi ja kartuttaa kokemusta kansainvälisten järjestöjen harjoittelupaikkojen tai kansalaisjärjestöjen kautta. Jotkut pääsevät mukaan konsulttitoimistojen tehtävien kautta, tosin sielläkin painotetaan usein kokemusta. Ruoka-alan yksityiset toimijat ovat olleet hitaita lähtemään kehitysmaihin, joten sekin kanava työllistymiseen on aika kapea. Tutkimus on yksi mahdollisuus olla mukana, kunhan aiheet ja rahoitus osuvat kohdalleen.

Onko sinulla antaa vinkkejä tämän alan opiskelijoille tulevaan?

- Alan tehtävien pariin voi siis hankkiutua eri kanavia pitkin. Niissä kussakin on omat vaatimuksensa, mutta yhteistä varmaankin on tietty uteliaisuus ja rohkeus. Opiskeluajan kansainvälinen harjoittelu ja vaihto antavat käsitystä omasta sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin. Kaikki ei välttämättä suju muualla kuten Suomessa. Nykyään yhteyksienpito kotimaahan on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin itseni aloitellessa kv-tehtäviä. Suomeen soitettiin, jos sai lankapuhelimen kautta yhteyden. Tietoliikenne hoitui telexilla, sittemmin telefaxilla, joka oli jo valtava edistysaskel.

Entä mitä seuraavaksi? Mitä haluaisit vielä tehdä jäljellä olevalla työurallasi?

- Minulla on työelämää jäljellä vielä muutama vuosi. Tässä vaiheessa parasta on, jos pystyy hyödyntämään kerääntynyttä kokemusta monipuolisesti. Toisaalta on myös palkitsevaa, jos voi oppia koko ajan uutta. Pidän tiedon paketoinnista erilaisille yleisöille kirjoittamalla ja puhumalla. Toivon voivani jatkaa niitä myös varsinaisen työurani päätyttyä.

Kiitos paljon Kaisa Karttuselle haastattelusta ja myös annetuista vinkeistä opiskelijoita varten!

Kirjoittaja: Sara Simola, Agronomiliiton opiskelijavaliokunnassa Myy ry:n edustajana