Gradustipendillä Kilpisjärvelle

13.8.2014 15:16

Opiskelijapromoottorimme Nora kertoo gradustipendireissustaan Kilpisjärvelle, tuliko tehtyä gradua vai valloitettua Saana?

Helsingin yliopisto jakaa Gradut valmiiksi -stipendejä valmistumisen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille. Stipendi sisältää yhden tai kahden viikon täysihoidon Hyytiälän, Kilpisjärven, Lammin, Tvärminnen tai Värriön tutkimusasemalla. Sen ideana on tarjota opiskelijalle intensiivijakso gradun työstämistä varten. Hakuaika on kaksi kertaa vuodessa.

Kuulin stipendistä opiskelukaveriltani, jonka sisko oli viettänyt stipendin avulla viikon Kilpisjärvellä. Marraskuussa 2013 hain stipendiä, sain myönteisen päätöksen ja stipendin käyttämiseen reilun puoli vuotta aikaa. Helsinkiläissyntyisenä halusin tietenkin mahdollisimman kaukaiselle tutkimusasemalle, joten tällä perusteella valitsin ykköstoiveekseni Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman, jonne myös pääsin.

Kevätlukuvuosi oli kiireinen. Vasta toukokuussa muistin stipendin umpeutuvan 30.6. ja aloin järjestää reissua Kilpisjärvelle. Otin yhteyttä tutkimusaseman yhteyshenkilöön ja sain majoituksen kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Aluksi ajattelin ajavani autolla Suonenjoelta, mutta yli 900 km ja 14 tunnin ajomatka ei houkutellut. Matkustustavaksi valikoitui juna ja bussi, pitkästä välimatkasta johtuen matkaan piti varata vuorokausi. Kahdeksan tuntia reissasin kolmella junalla Suonenjoki-Kajaani-Oulu-Rovaniemi, yön majoituin guesthouse Borealiksessa Rovaniemellä ja seuraavana päivänä vietin kuusi tuntia bussissa Rovaniemi-Kilpisjärvi -välillä. Bussin päätepysäkki oli Norjassa, joten nukkuminen ei käynyt mielessä enää loppumatkasta. Bussin ikkunasta näkyi vähän väliä poroja, jotka eivät millään meinanneet siirtyä pois tieltä. Käsivartta kohti mentäessä maisema muuttui karuksi erämaaksi, taustana tunturit ja ainoina puina pienet tunturikoivut.

Tutkimusaseman pysäkillä jäi kolme henkeä pois. Kanssani tutkimusasemalle tuli toinen stipendiaatti, kirjallisuustieteen opiskelija Iida samasta yliopistosta sekä energian käyttöön liittyvää väitöskirjaa tekevä saksalainen Thomas. Olin tarkistanut paikallisen sään useaan otteeseen, mutta siitä huolimatta laikuttainen lumi ja jäässä oleva Kilpisjärvi hätkähdyttivät lämpötilan ollessa +15 astetta. Tutkijanhuoneeni oli todella tilava, ainakin kolme kertaa Rovaniemellä käyttämäni hotellihuoneen kokoinen. Ikkunastani näin tunturikoivikon ja Saana-tunturin, toisella puolella rakennusta avautui näkymä Kilpisjärvelle. Aurinko ei laskenut yöksi ollenkaan, joten myöhäiselläkin iltalenkillä kannatti kulkea aurinkolasit päässä.

Päiviä rytmittivät pääasiassa ruokailut; aamiainen klo 8-9, gradun tekemistä, lounas klo 12-13, vaeltamaan Iidan kanssa, päivällinen 17-18 ja illalla gradun tekemistä tai saunomista. Päivävaellusten kohokohtana oli ehdottomasti reissu Saana-tunturille. Tuntureiden ja vaarojen laelta löytyi aina pieni punainen postilaatikko, jonka sisällä oli kynä ja vieraskirjana toimiva vihko. Tuntureiden valloittamisen jälkeen oli mahtavaa mennä syömään valmiiseen pöytään. Illalla pääsi vielä rantasaunaan ja uittamaan väsyneitä jalkoja jäävedessä.

Reissussa parasta oli Kilpisjärven upea luonto, tosilappiin tutustuminen ja verkostoituminen mielenkiintoisten akateemisten ihmisten kanssa. Mieletöntä, että kotimaasta löytyy niin hienoja paikkoja. On myös avartavaa kuunnella radioaaltojen liikettä avaruudessa tutkivia ihmisiä. Oma ala tuntuu taas minulle niin oikealta ja jalat maassa olevalta. Viikon aikana opin paljon poroista ja sopuleista tutkimusaseman kirjastoa hyödyntämällä. Tappelevat sopulit ovat myös biologisen tutkimusaseman logossa. Stipendiviikon aikana gradukin eteni, vaikka panostin sen osalta lyhyeen ja tehokkaaseen työskentelyyn. Reissun suurin anti tuli ehdottomasti luonnossa rentoutumisen muodossa, mikä varmasti kantaa pitkälle gradun ja muiden opintojen etenemistä ajatellen.

Lisätietoja gradustipendistä löydät Flammasta.

Terveisin Nora