Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Miksi ruoka-ala ei pärjää tutkimusrahoituksessa?

Suomi tarvitsee kasvua, joka työllistää ja vaikuttaa laajasti. Elintarvikeala on Suomen kolmanneksi suurin teollisuudenala ja sen piirissä toimii lähes 300 000 suomalaista. Ruoka on keskeinen osa huoltovarmuuttamme ja laajaa siviilikriisinhallintaa. Viennin kasvu on vakaassa kurssissa. Kestävän kasvun edellytyksenä on riittävä panostus tutkimukseen ja innovaatioihin. Näytöksi riittävät vaikkapa kokemukset naapurimaastamme Ruotsista.

Parlamentaarinen työryhmä asetti jo Marinin hallituskaudella tavoitteeksi tutkimusrahoituksen nostamisen neljään prosenttiin. Tutkimusrahoitus onkin kääntynyt nousuun, parhaiten osansa on toistaiseksi hoitanut parjattu julkinen sektori. Silti asetettu tavoite ei ole vielä näköpiirissä.

Julkisen rahoituksen suosikkeja ovat sen asettamat lippulaiva-alat, kuten lääketiede, tekoäly tai uutena puolustusteollisuus. Sijoitus yhteen auttaa usein myös toista mutta elintarvikeala ei ole kuulunut voittajiin. Orpon hallituksen innovaatioita olivat ”tuhannen tohtorin ohjelma” ja ”Post-doc-ohjelma”. Ruoka-alalle tulos oli karu: nolla tohtoria näistä rahoituksista ja ruokatutkimuksen houkuttelu Aalto-yliopistoon.

Monet vahvat yrityksemme – kuten Valio – ovat malliesimerkkejä tutkimuskulttuurin voimasta. Teollisuusalojen kokonaisvertailussa taidamme kuitenkin olla enemmän alisuorittajia tutkimuksessa kuin keskitasoa. Meidän pitäisi yhdessä pystyä parempaan, jotta uuden ruokastrategian tavoitteet voidaan täyttää.

Elintarvikepolitiikassa tarvitsemme uudistajia. Vanhanaikainen ”lypsyjakkarapuhe” kiinnittää meidät liikaa menneisyyteen, mikä vaikuttaa myös tutkimusrahoittajien mielenkiintoon. Yritystemme on vahvistettava omia resurssejaan ja yliopistojen tai tutkimuslaitosten sisälläkin on puolustamista.

Agronomiliitto on käynnistänyt hankkeen maatalouden ja elintarvikealan säätiöiden yhteistyön lisäämiseksi rahoituksessa. Tavoitteenamme on koota voimia, näkyä ja kuulua paremmin sekä kirittää innovaatioita myös yhteishankkeilla. Vastaanotto on ollut hyvä. Koko ketju voi panna uutta strategiaa monin pienin askelin todeksi.

Timo Kaunisto

Toiminnanjohtaja, Agronomiliitto

Kirjoitus on julkaistu myös Kehittyvä elintarvike -lehdessä 3/2026