Uratähtäin goes Ravitsemusviikko! Haastattelussa Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab

08.11.2022 10:33

Ravitsemusviikon toisessa postauksessa Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab vastaa kysymyksiin ravitsemusterapian nykytilanteesta, tulevaisuuden näkymistä sekä toiveistaan ravitsemusterapian tulevaisuuden suhteen.

Ravitsemusviikon toisessa postauksessa Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab vastaa kysymyksiin ravitsemusterapian nykytilanteesta, tulevaisuuden näkymistä sekä toiveistaan ravitsemusterapian tulevaisuuden suhteen. Ursula Schwab omaa laajasti kokemusta erilaisista asiantuntijatehtävistä, muun muassa pitkä kokemus ravitsemussuositusten ja Käypä Hoito -suositusten työstämisestä, tutkimusrahoitushakemusten arvioinnista ja ravitsemusohjausmateriaalin työstämisestä. Lisäksi hän on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen.

1. Millaisena näet ravitsemusterapian tilanteen tällä hetkellä?

Valitettavasti laillistettujen ravitsemusterapeuttien vakanssien tilanne on edelleen maassamme se, että yli 2 miljoonaa suomalaista asuu kunnassa, jossa ei ole yhtäkään ravitsemusterapeuttia. Myös sairaaloissa ravitsemusterapeuttien määrissä on suuria vaihteluita, ja yliopistosairaaloissakin ravitsemusterapeuttien määrä vaihtelee huomattavasti. Tällainen asetelma lisää merkittävästi epätasa-arvoa asuinkuntien (ja mahdollisesti tulevien hyvinvointialueiden) välillä.

Lääkärit ja heidän tietonsa ravitsemusterapeuttien osaamisesta ovat tärkeässä roolissa alamme hyödynnettävyyden parantamiseksi. Valitettavasti vain yhdessä viidestä lääkäreitä kouluttavasta yliopistosta lääkäriopiskelijat voivat törmätä ravitsemustieteen opiskelijoihin, joka on omiaan lisäämään alan tunnettavuutta lääkärien keskuudessa. Lopuissa neljässä yliopistossa ravitsemusterapian merkityksen esille tuominen sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on opettajien aktiivisuuden varassa, ja tämän suhteen vaihtelua yliopistojen välillä on. Ravitsemusterapian tunnettavuus on mennyt paljon eteenpäin, mutta myös työnsarkaa löytyy. Käypä Hoito -suositusten selkeät ohjeet tilanteista, joissa ravitsemusterapeutin konsultaatio on tarpeen, ovat edistäneet alamme hyödynnettävyyttä merkittävästi.

Toki ravitsemusterapeuttien riittämättömyydessä ei aina ole kyse tietämättömyydestä, vaan myös rahoituksen riittämättömyydestä, sekä sen luomasta pakosta karsia tarvittavia resursseja. Tällä hetkellä riittämättömistä resursseista johtuen terveydenhuolto on valitettavan paljon ”tulipalojen sammuttelua”, kun potilaat pääsevät avun, ravitsemusterapia mukaan lukien, piiriin vasta, kun tilanne on akuutti ja kun hoito on akuutin tilanteen myötä kallista.

Pitkällä aikajänteellä ennaltaehkäisevä työ on säästötoimi, sillä preventiivinen hoito on terveydenhuollossa kustannustehokkainta ja ennen kaikkea inhimillistä ihmisten saadessa hoitoa ajoissa. Rahaa on pakko löytyä akuuttien tilanteiden hoitoon, mutta nämä henkilöt eivät päätyisi akuuttiin tilaan, mikäli he saisivat apua varhaisessa vaiheessa. Etenkin suurien ikäluokkien vanhetessa aikainen puuttuminen on tärkeää, jotta voidaan taata hyvä elämänlaatu ja vanhusten kyky elää omillaan mahdollisimman pitkään. Vanhukset ovat erityisessä riskissä ravitsemustilan äkilliselle huonontumiselle, ja tilannetta on vaikea korjata.

2. Alallamme on vielä valtakunnan tasolla paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Missä erityisesti toivoisit alamme äänen tulevan paremmin kuuluviin?

Kuten mainitsinkin, varhainen puuttuminen mahdollisiin terveyshaasteisiin on osa-alue, jossa alallamme on paljon annettavaa, huomattavasti enemmän kuin potentiaaliamme tällä hetkellä hyödynnetään. Moni on terveytensä suhteen itseorientoituva ja motivoitunut, mutta tarvitsee apua ja tukea terveyttä tukeviin ratkaisuihin. Etenkin tällaisissa tilanteissa ravitsemusterapia olisi hoidon ja kustannusten kannalta tehokkainta. Varhaisen ravitsemusterapian saatavuuden myötä esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastavat saisivat tarvitsemaansa elämäntapaohjausta ja voisivat välttää liitännäissairauksien synnyn. Jotkut toimijat ohjeistavat ärtyvän suolen oireyhtymästä tai keliakiasta kärsivät potilaat hakemaan tietoa netistä resurssien riittämättömyyden vuoksi. Tämä on epäinhimillistä sekä täysin Käypä Hoito -suositusten vastaista. Kaikkia tulisi kohdella terveydenhuollossa samanlailla, oli asuinkunta mikä tahansa.

Merkittävä edistys alallamme olisi ravitsemusterapian saaminen Kela-korvauksen piiriin. Tämä lisäisi yksityisen sektorin palveluiden saatavuutta suuremmalle joukolle ihmisiä ja edelleen lisäisi alamme hyödynnettävyyttä.

3. Millaisia tulevaisuuden näkymiä ja toiveita alamme tulevaisuuden suhteen sinulla on?

Alallemme toivon hoitosuositusten toteutumista käytännössä vielä nykyistä paremmin. Monella paikkakunnalla on menty ravitsemusterapeuttien vakanssien suhteen eteenpäin, ja kun on huomattu ravitsemusterapian kustannustehokkuus, on vakansseja perustettu edelleen lisää. Monet kunnat kuitenkin valitettavasti junnaavat tämän suhteen vielä paikallaan. Myös eri terveydenhuollon ammattiryhmien vielä nykyistä tiiviimpi yhteistyö takaisi entistä paremman, tehokkaamman ja inhimillisemmän hoidon potilaille.

Moniammatillisuuden lisääntymisessä suurta roolia näyttelee myös yhä paremmat Käypä Hoito -suositukset, jotka ohjeistavat kunkin ammattiryhmän konsultointiin. Merkittävässä roolissa on myös kansainvälinen tutkimusnäyttö ja sen pohjalta tehtyjen hoitosuositusten lisääntyminen. Esimerkiksi Euroopan kliinisen ravitsemuksen yhdistys ESPEN antaa hyviä ja konkretiaan sovellettavissa olevia hoitosuosituksia myös sellaisiin sairauksiin, joihin Käypä Hoito -suosituksia ei vielä ole.

Tulevaisuudelta toivon myös, että niin sosiaalisessa kuin painatetussakin mediassa näkyisi selkeämmin alamme tiedon pohjautuminen tutkimusnäyttöön ja suosituksiin. Laillistetun ravitsemusterapeutin ja ilman korkeakoulututkintoa alalla työskentelevän usein erottaa tavasta viestiä ravitsemuksesta. Laillistettu ravitsemusterapeutti pohjaa työnsä hoitosuosituksiin ja tieteelliseen näyttöön, eikä pohjaa antamaansa informaatiota mielipiteisiin. ”Minun mielestäni” muodossa ilmaistu tieto ei ole laillistetun ammattilaisen tapa viestiä. Työtämme ohjaa ammattieettiset säännöt, johon ei kuulu yksittäisten mielipiteiden näkyminen potilasta hoidettaessa.

Alamme on äärimmäisen monipuolinen, ja mahdollisuuksia meiltä valmistumisen jälkeen on lukuisia. Työllistyminen voi suuntautua terveydenhuollon lisäksi muun muassa opetukseen, urheilijoiden ravitsemukseen, tutkimukseen, järjestöihin tai teollisuuden eri osa-alueille. Terveydenhuollon lisäksi myös monilla muilla aloilla kliinisestä osaamisesta ja kyvystä tarkastella asioita terveys- ja sairauslähtöisesti on merkittävästi hyötyä ja alamme kliinistä osaamista voisi hyödyntää useilla aloilla nykyistä enemmän. Vaikka siis meillä opiskelevana tai meille hakevana tietäisi, ettei halua työskennellä terveydenhuollossa, antaa opintomme lukuisia muitakin uravaihtoehtoja.

Haastettelun tekijä ja jutun kirjoittaja: Agronomiliiton opiskelijapromoottori ja 4. vuosikurssin ravitsemustieteen opiskelija Siru Liljefors