Haastattelussa maaperä- ja ympäristötieteen yliopistonlehtori Sanna Kanerva

30.11.2020 08:08

Sanna Kanerva on maaperä- ja ympäristötieteen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sannan tieteenaloihin kuuluvat niin maaperätiede, ympäristötieteet kuin maataloustieteet. Hän on myös Opettajien akatemian jäsen ja pedagogisesti osaava.

Maaperä- ja ympäristötieteeseen erikoistuneille ympäristötieteiden ja maataloustieteiden opiskelijoille hän on varmasti tuttu. Voin sanoa niin omasta kokemuksestani, hänen kurssinsa käyneenä, sekä muiltakin opiskelijoilta kuulleena, että hän on erinomainen yliopisto-opettaja.

Kertoisitko ensin koulutustaustastasi, miten päädyit alallesi sekä mitä opintosi sinulle antoivat. Mikä oli opintojesi pääaine/erikoistumisala, mikä on koulutuksesi ja minkälaista osaamista tutkinto on sinulle antanut?

Koulutukseni on maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Kun opiskelin maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkintoa, pääaineeni oli maa- ja ympäristökemia, sivuaineina opiskelin biokemiaa ja soveltavaa kemiaa. Lisäksi olen suorittanut opettajan pedagogiset opinnot tohtoriksi valmistumiseni jälkeen.

Maisterin tutkinto antoi ennen kaikkea perusosaamisen omasta alasta ja toimi ”johdatuksena akateemiseen maailmaan”. Tohtorin tutkinto puolestaan on ennen kaikkea syventänyt ymmärrystäni ja osaamistani tieteenalani teorioista ja tutkimusmenetelmistä, opettanut miten tieteellistä tutkimusta tehdään ja syventänyt tieteellistä ajatteluani.

Miten päädyit alallesi?

Olin lukiossa kiinnostunut luonnontieteistä, erityisesti kemiasta ja biologiasta, ja kun abikeväänä samalla luokalla ollut ystäväni kertoi uudesta maa- ja ympäristökemia -nimisestä pääaineesta Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa (MMtdk), päätin hakea opiskelemaan sitä. Myös ympäristöasiat kiinnostivat, joten oppiaineen nimi kuulosti erittäin houkuttelevalta, vaikka rehellisesti sanottuna en vielä hakiessani tarkalleen ottaen tiennyt, mitä olin lähdössä opiskelemaan. Opiskelin jonkin aikaa myös kemiaa Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa samaan aikaan MMtdk:n opintojeni kanssa, mutta MMtdk:n opinnot veivät lopulta voiton ja kemian opinnot jäivät.

Mikä oli opintojen aikana hyvää myöhempää työelämää ajatellen? Entä mitä olisi kannattanut tehdä opintojen aikana toisin tai onko jotain taitoja, joita olet kerryttänyt tutkintosi jälkeen?

Opinnot antoivat vankat perustiedot ja ymmärryksen omasta alasta. Myös opiskeluaikana solmitut ystävyyssuhteet ovat olleet tärkeitä; ne ovat tarjonneet työhön liittyvää vertaistukea vuosien varrella, mutta myös mm. yhteistyöhankkeita.  Jos voisin tehdä jotakin toisin, niin opintojen aikana olisi kannattanut lähteä vaihtoon. Valitettavasti aikataulusyistä se jäi kuitenkin tekemättä. Opiskeluajan jälkeen ulkomaille lähtö ei ole ollut oikein realistinen vaihtoehto perhesyiden vuoksi. Pedagogisia taitoja, joita nykyisessä tehtävässäni tarvitsen, maisteri/tohtoriopinnot eivät kuitenkaan tarjonneet, joten sen vuoksi hakeuduin opiskelemaan niitä tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Kun päädyit oman alasi työelämään niin miten se alkoi? Mikä oli ensimmäinen oman alasi työ?

Työskentelin maisteriopintojeni loppuvaiheessa vajaan lukuvuoden ajan maa- ja ympäristökemian assistentin sijaisena. Sain mm. opettaa labraharjoituksia, ja silloin myös syttyi innostus opettamista kohtaan.

Mitkä ovat olleet työhistoriasi merkittävimmät hetket ja työpaikat ja mitkä asiat ovat johtaneet näihin hetkiin tai edesauttaneet näihin työpaikkoihin päätymistä?

Työhistoriaani ehkä eniten vaikuttanut asia on se, että päädyin tekemään maisteriopintoihini kuuluvan harjoittelujakson Metsäntutkimuslaitoksella. Huomasin ilmoituksen harjoittelupaikasta laitoksen ilmoitustaululla, otin yhteyttä ja sain paikan. Pari vuotta harjoitteluni jälkeen harjoitteluohjaajanani toiminut tutkija oli saanut rahoituksen tutkimushankkeeseen, johon tarvittiin jatko-opinnoista kiinnostunut henkilö tutkijaksi; ohjaajani muisti minut, otti yhteyttä ja kysyi, olisinko innostunut tekemään väitöskirjan.

Maisteriopintoni olivat tuolloin aivan loppusuoralla ja gradu lähes viimeistelyä vaille valmis, joten aloitin Metsäntutkimuslaitoksella jo muutamaa kuukautta ennen maisteriksi valmistumistani. Olin jo ehtinyt hiukan haaveilla jatko-opintojen tekemisestä, joten yllättäen ja täydellisen sopivaan aikaan tullut tarjous tutkijanpaikasta tuntui lottovoitolta. Ilman tuota opiskeluaikaista harjoittelujaksoa en ehkä koskaan olisi päätynyt Metsäntutkimuslaitokselle enkä välttämättä aloittanut jatko-opintojakaan, enkä siten päätynyt nykyiseen tehtävääni, jossa tohtorin tutkinto on edellytyksenä.

Toinen merkittävä hetki työhistoriassani on ollut se, kun sain tietää tulleeni valituksi nykyiseen tehtävääni. Työskentelin silloin tutkijatohtorina Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa, mutta olin jo vakuuttunut siitä, että nimenomaan opettaminen on se asia, jota haluan ensisijaisesti tehdä. Yliopistonlehtorin tehtävä oli siis siinä mielessä haaveideni täyttymys.

Minkälaisilla asioilla on ollut merkitystä työurallasi ja työhistoriasi muotoutumisessa?

Pääaineeni oli sopiva tutkijan tehtävään Metsäntutkimuslaitoksella, koska tutkimushankkeessa tarvittiin juuri oman tieteenalani osaamista. Gradun arvosanalla puolestaan oli merkitystä siinä, että sain aloittaa jatko-opinnot, ja tohtorin tutkinto oli vaatimuksena yliopistonlehtorin tehtävään. Myös pedagogiset opinnot olivat varmasti plussaa hakiessani nykyiseen tehtävääni.

Sattumalla ja toisaalta myös verkostoilla on ollut melko suuri rooli; mikäli en olisi päätynyt tekemään opintoihini kuuluvaa harjoittelua Metsäntutkimuslaitokselle, työhistoriani voisi olla varsin erilainen. Perhe (lapset ja puolison työ) on puolestaan vaikuttanut siihen, että muuttaminen työn perässä ulkomaille tai edes muualle Suomeen ei olisi ollut yksinkertaista tai ehkä ylipäätään edes mahdollista. Se seikka taas, että olen ymmärtänyt ennen kaikkea opettamisen olevan se asia, jota ensisijaisesti haluan tehdä, on ollut yksi merkittävä tekijä siinä, että olen päätynyt nykyiseen tehtävääni.

Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työssäsi ja millainen työnkuva sinulla on? Entä vastaako työ koulutustasi ja opiskeluaikaisia odotuksiasi?

Aloitin maaperä- ja ympäristötieteen yliopistonlehtorina vuonna 2011, eli ensi vuonna tulee 10 vuotta täyteen. Työstäni iso osa on opettamista ja erilaisia opiskelijoiden ohjaukseen liittyviä tehtäviä (luennointia, laboratorioharjoitusten opettamista, kirjatenttien järjestämistä, kanditöiden ja gradujen ohjausta, HOPS-ohjausta, monenlaista opiskelijoiden neuvontaa jne.). Lisäksi työnkuvaani kuuluu tutkimuksen tekeminen ja siihen liittyvät tehtävät (tutkimusrahoituksen hakeminen, tutkimuksen suunnittelu niin teoriassa kuin käytännön tasolla, tulosten raportointi eli tieteellisten julkaisujen kirjoittamiseen osallistuminen jne.). Tällä hetkellä minulla ei ole omaa tutkimushanketta, mutta olen mukana muutamissa muiden tutkijoiden johtamissa hankkeissa. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi olen mm. mukana koulutusohjelman johtoryhmässä ja toimin Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opetustaitotoimikunnan varapuheenjohtajana. Sanoisin siis niin, että työnkuvani on varsin monipuolinen ja pääsen työssäni tekemään hyvinkin erityyppisiä asioita.

Työ vastaa erittäin hyvin koulutustani. Opiskeluaikana kuvittelin itseni jossain määrin erilaisiin tehtäviin, esimerkiksi tutkijaksi johonkin tutkimuslaitokseen tai vaikkapa saastuneiden maiden puhdistukseen erikoistuneeseen yritykseen. Kun pääsin opiskelujen loppuvaiheessa kokeilemaan opettamista, ymmärsin kuitenkin, että se on juuri sitä, mitä mieluiten haluaisin tutkimuksen ohella tehdä.

Mitkä taidot koet työsi kannalta tärkeimmiksi?

Oman tieteenalan osaaminen ja ymmärrys on toki ensiarvoisen tärkeää, mutta hyvin tärkeitä ovat myös vuorovaikutustaidot. Opettajalle on tärkeää pystyä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, kyky ”lukea” erilaisia tilanteita ja löytää erilaisia tapoja opettaa ja ohjata, sekä halu auttaa opiskelijoita oppimaan. Opettajan pitää myös pystyä esiintymään ymmärrettävästi, ja aito innostus omasta alasta välittyy myös opiskelijoille. Lisäksi, koska iso osa tätä työtä on erilaisten tekstien kirjoittamista sekä kommentointia, elämää helpottaa, mikäli kirjoittaminen sujuu ilman suurempaa tuskaa tai jos siitä jopa nauttii.

Onko vielä jotain mitä toivoisit vielä pääseväsi tekemään työurasi aikana?

Pääsen nykyisessäni työssäni sekä opettamaan että tekemään tutkimusta, eli tekemään niitä asioita, joita työssäni haluankin tehdä. En siis ainakaan tällä hetkellä toivo mitään suurempia muutoksia varsinaiseen työnkuvaani. Se olisi kuitenkin hienoa, että olisi mahdollista käyttää enemmän aikaa opetuksen kehittämiseen ja esimerkiksi kokeilla erilaisten opetusmenetelmien toimivuutta eri tilanteissa. Lisäksi, koska olen aina pitänyt laboratoriossa työskentelystä, niin toivoisin, että vielä joskus olisi kunnolla aikaa syventyä oppimaan uusia menetelmiä ja laitteita, ja päästä sitten soveltamaan opittua erilaisissa tutkimushankkeissa.

Mitkä asiat elämässäsi toimivat vastapainona työlle ja auttavat palautumaan?

Paitsi että puuhastelen maan kanssa työssäni, en pääse siitä eroon vapaa-ajallanikaan; intohimoni on puutarhanhoito. Työasiat unohtuvat rikkaruohoja kitkiessä ja kompostia käännellessä, ja toisinaan samassa yhteydessä saattaa syntyä myös töihin liittyviä uusia ideoitakin. Myös monta luennoilla esitettyä valokuvaa on napattu silloin, kun puutarhassa tai luonnossa on tullut vastaan jotakin, joka on liittynyt mukavasti tulevan luennon aiheeseen. Myös perheemme kolmen kissan rapsuttelu ja niiden edesottamusten seuraaminen auttavat lieventämään työstressiä. Kissat myös osallistuvat mielellään töihini esimerkiksi makaamalla paperipainona tarkastettavana olevan tenttivastauspinon päällä tai hengailemalla läppärin kameran edessä etäpalaverin aikana.

Voitko kertoa alastasi ja sen merkityksestä yleisesti. Mitä uutta tällä alalla pystyy oppimaan ja mitä osaamista pitää kehittää?

Sanoisin, että uuden oppimisen mahdollisuudet omassa tehtävässäni ovat lähestulkoon rajattomat. Uutta tieteellistä tietoa tulee jatkuvasti lisää, uusia menetelmiä ja laitteita tulee jatkuvasti lisää, ja kaikkeen tähän olisi äärettömän hyvä perehtyä, mutta aika vain ei valitettavasti riitä kaikkeen, vaikka halua olisikin.

Tärkeää on pysyä mukana myös uusien opetukseen ja ohjaukseen liittyvien ohjelmien ja sähköisten työkalujen käytössä. Nyt korona-aikana etäopetukseen siirtyminen on edellyttänyt monenlaisten uusien käytäntöjen opettelua, kuten etäluentojen ja etätenttien pitämistä. Lisäksi erilaiset opetukseen ja ohjaukseen liittyvät ohjeistukset päivittyvät jatkuvasti, joten näiden seuraaminen on myös tärkeää. Edellisten lisäksi vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen lisäkehittäminen ei koskaan ole haitaksi.

Millaista osaamista ja kokemusta alallasi yleisesti arvostetaan?

Riippuu varmasti hyvin pitkälti siitä, millaisissa tehtävissä toimii. Tällä koulutustaustalla voi päätyä monentyyppisiin tehtäviin, kuten vaikkapa tutkijaksi, opetustehtäviin, erilaisiin asiantuntijatehtäviin, ympäristöalan konsultiksi jne. Ei siis ole kovinkaan helppoa määritellä, millaista osaamista ja kokemusta alalla yleisesti ottaen arvostetaan, koska työnkuvat voivat vaihdella hyvin paljon. Se, että ymmärtää mitä maaperä on, mitä siellä tapahtuu, miksi, ja mitä maaperässä tapahtuvista asioista voi seurata muualla ympäristössä, sekä pystyy soveltamaan tätä tietoa eri asiayhteyksissä, on varmasti hyvä peruslähtökohta maaperätieteilijälle missä tehtävissä hän sitten toimiikaan. Hyvistä vuorovaikutustaidoista on myös varmasti aina hyötyä tehtävästä riippumatta.

Minkälaisena näet alan tulevaisuuden? Entä alasi merkityksen yleisesti?

Koska tietoisuus ympäristöasioista lisääntyy jatkuvasti, näen, että alamme osaajille on nyt ja tulevaisuudessa tarvetta. Maaperällä on merkittävä rooli monissa keskeisissä ympäristökysymyksissä, kuten kestävässä ruoantuotannossa, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, vesistöjen laadussa jne. Yleinen ymmärrys siitä, miten merkittävä rooli maaperällä yhtenä ympäristön osa-alueena on, on mielestäni selvästi kasvanut omista opiskeluajoistani lähtien tähän päivään asti, ja tulee varmasti kasvamaan yhä edelleen.

Lopuksi onko sinulla vinkkejä tämän alan opiskelijoille ja tulevaan?

Muista, että opinnot ovat vasta pohja työelämälle; työelämässä tulet oppimaan vielä paljon uutta. Pidä kuitenkin huoli, että saat rakennettua opintojesi aikana vahvan pohjan osaamisellesi; tämän pohjan päälle on sitten hyvä rakentaa kaikki se uusi osaaminen, joka työelämässä karttuu. Ole myös avoin erilaisille mahdollisuuksille ja anna sattumallekin tilaisuus. Verkostoidu, ja pyri hoitamaan hommasi niin opinnoissa kuin työelämässä niin hyvin kuin mahdollista. Ja vielä ihan lopuksi: elämässä on tosi paljon muutakin tärkeää kuin työ – muistatahan siis pitää kiinni niistä työn ulkopuolisista asioista, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä ja auttavat jaksamaan arjessa eteenpäin.

Suuret kiitokset Sanna Kanervalle haastattelusta!

-Sara Simola, Agronomiliiton opiskelijavaliokunnassa Myy ry:n edustajana