Opiskelua Ruotsissa -eroaako se paljon opiskelusta Suomessa?
22.9.2013 14:14
Opiskelijavaliokunnan jäsen Tiia kävi katsomassa millaista on opiskella naapurimaassamme
Vietin viime kevätlukukauden Uppsalassa opiskelijavaihdossa. Ensimmäinen päivä uudessa yliopistossa ja uudella kampuksella jännitti tietysti hurjasti, varsinkin kun en vielä tuntenut ketään. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi. Kun ensimmäisenä aamuna sitten saavuinSveriges lantbruksuniversitetin kampukselle tajusin tulleeni paikalliseen Viikkiin. Kampus on puolentunnin pyöräilymatkan päässä Uppsalan keskustasta, rakennukset hujan hajan peltojen keskellä ja kampukselta löytyy myös Biocentrum – kuin kotiin olisi tullut.
Ruotsissa opiskelu eroaa jonkin verran Suomessa tottumaani tyyliin. Ensinnäkin kurssit ovat laajempia. Minulla on koko kevään aikana vain kaksi kurssia, molemmat 15 opintopistettä. Yhdessä kurssissa oli niin luentoja, labroja kuin erilaisia harjoitustöitäkin. Myös opiskelutyyli oli erilainen. Luentojakin oli, mutta teimme paljon enemmän esitelmiä, ryhmätöitä ja erilaisia harjoituksia kuin Suomessa. Toisaalta taas laboratorioharjoitukset olivat melko yksinkertaisia ja nopeita tehdä. Yleensä opettaja oli valmiiksi laittanut kaikki tarvittavat välineet pöydille, parhaassa tapauksessa jopa valmiiksi punnittuina. Kätevää, mutta ehkä maisteritason opinnoissa voisi olettaa, että osaisimme käyttää vaakaa.
Opettajat olivat pääosin erittäin motivoituneita ja opetus tasokasta. Molemmilla kursseillani oli paljon vierailevia luennoitsijoita niin yliopistolta kuin yrityksistäkin. Animal food science -kurssillani maistelimme lähes joka luennolla erilaisia maito- tai lihatuotteita. Muut kaverit alkoivat jossain välissä epäilemään, että teemmekö kurssilla mitään muuta kuin syömme. Kyllä me teimme kävimme esimerkiksi paljon excuilla, muun muassa tutustumassa teurastamoon, mikä oli erittäin mielenkiintoista.
Ruotsissa ei tunneta käsitettä opiskelijalounas. Kampuksella oli muutama ravintola, mutta 8-9 euron hintaista lounasta harva raaski syödä. Uppsalassa osakuntatoiminta on erittäin aktiivista ja osakunnat tarjoavat myös halvempaa lounasta 4-5 euron hintaan. SLU:n kampukselta oli kuitenkin turhan pitkä matka lähteä keskustaan lounaalle. Sen sijaan kampuksella oli lukemattomia lounashuoneita, joissa oli seinän täydeltä mikroaaltouuneja, joissa opiskelijat lämmittivät lounaitaan. Menihän se näinkin, mutta kyllä tuli toisinaan Unicafeeta ikävä.
Vaikka eroja opiskelussa olikin, oli Ruotsiin helppo suomalaisena sopeutua. Moni asia toimii kuten Suomessakin ja kieltä osaavana välttyi monelta harmilta. Esimerkiksi useampikin vaihtarikaverini manasi aamukahvia hörppiessään, että olivat ostaneet piimää kun olivat yrittäneet ostaa maitoa.
- Kirjoittaja Tiia Mörsky edustaa Mentor-klubia Agronomiliiton opiskelijavaliokunnassa