Mutta missä Suomi?

30.1.2014 13:26

Mari Raininko kävi Grüne Wochella tervehtimässä suomalaisia - aika pitkään piti etsiä.

Terveisiä Grune Wochelta Berliinistä. Nämä yhdet maailman suurimmista ruokamessuista järjestettiin jälleen perinteiseen vuosittaiseen tapaan tammikuun puolivälissä.  Messuilla on vuosittain yli 400 000 vierailijaa. Näytteilleasettajiakin on yli 1600 yli 60 maasta.  Jonkin arvion mukaan messuja kiertää vuosittain myös 5000 tiedotusvälineiden edustajaa ympäri maailmaa.

Ihmetystä herätti jälleen Suomen vaatimaton panostus tapahtumaan. Kaikki oli ainostaan parin aktiivisen yrittäjän varassa. Suomen valtio ei ollut panostanut euron euroa messuosastoon.  Vaikka messut olisivat loistava käyntikortti Keski-Euroopan markkinoille niin elintarvikeviennin kuin matkailunkin näkökulmasta.

Jo pelkästään Berliinissä asuu lähes 3,5 miljoonaa asukasta.  Voisin kuvitella, että ainakin joillakin heistä olisi kiinnostusta suomalaisia puhtaita elintarvikkeita kohtaan tai lomailuun kauniissa maassamme. Valitettavasti vain messujen perusteella jäimme (jälleen kerran) joukkoon ynnämuut.  Mallia voisi ottaa esimerkiksi Norjasta, jonka osastolla ammattikokit loihtivat herkullisia makuelämyksiä niin lohesta kuin porostakin. Osastoon oli käytetty paljon puuta ja seinänkokoiset valokuvat kertoivat ainutlaatuisista norjalais-maisemista. Tätä mielikuvamarkkinointia naapurimaamme osasi messuilla hyödyntää, mutta me emme.

Kovasti puhutaan Suomen elintarvikeviennin lisäämisestä. Sitä varten ollaan käynnistämässä jopa omaa hanketta.  Tämä on hieno asia. Tavoitteena on elintarvikeviennin tuplaaminen seuraavan viiden vuoden aikana. Vientiin haetaan kokonaisvaltaista otetta, jossa pienet ja suuret yritykset näkyisivät paremmin maailmalla. Toivoa vain sopii, että hanke ei jää pelkästään paperinmakuiseksi selvitystyöksi, jossa käytännön viennin edistäminen jää vain toteutumattomiksi unelmiksi. Paljon on tällä saralla tehtävää.

Mari Raininko/ neuvottelupäällikkö