Takki tyhjä vai taskut täynnä uutta osaamista?

06.9.2016 11:14

Agronomiliiton opiskelijapromoottori, kuluttajaekonomian opiskelija Marita Kettunen käy läpi päällimmäisiä mietteitä vaihtariajastaan Hollannissa.

Vietin viime lukukauden opiskelemassa kuluttajatieteitä Wageningenissa, Hollannin sydämessä. Saatoittekin lukea vaihtoni alkutaipaleesta Alimentasta 2/16. Nyt kun puolen vuoden opiskelu-urakka on päättynyt, ja jalat ovat taas tukevasti Suomen maankamaralla, on hyvä hetki summata, mitä reissusta jäi mieleen.

Ensimmäisenä mainittakoon hollantialainen elämänmeno. Hollantilaiset opiskelijat keskittyvät täysillä opiskeluun ja vain harva käy opintojen ohella töissä.  Koska hollantilaisilla ei monien keskieurooppalaisten tapaan ole pääsykokeita eikä siten välivuosiakaan, on silmiinpistävää kuinka paljon nuorempia opiskelijat suomalaisiin korkeakouluopiskelijoihin verrattuna ovat. Sakki on myös valikoituneempaa, sillä jo alaluokilla lapset jaetaan tasoryhmiin ja vain ylimmän tasoryhmän oppilaat hakeutuvat yliopistoihin. Meidän suomalaisten ei ehkä kannatakaan suotta viivytellä vaihtoon lähtöä aivan opintojen loppumetreille, ellei mieli olla kaveriporukkansa vanhin.

Seuraavana mieleeni nousee opiskelun intensiivisyys. Kurssit ovat täynnä erilaisia case-opintoja, ryhmätöistä ja esitelmiä. Kansainvälisissä ja usein myös poikkitieteellisissä ryhmissä työskentely kehitti pakostakin joustavuutta ja sopeutumiskykyä – usein kun ryhmätyöt veivät viisi kertaa enemmän aikaa kuin aluksi oli olettanut.

Vaikka itse jouduin aluksi tuskailemaan kielen kanssa, yliopistoympäristö tarjosi loistavat puitteet kielen oppimiseen. Parin kuukauden kuluttua englanti alkoi sujumaan, kun kommunikointiin oli jo saanut sen verran rutiinia, että siihen ei enää kokoajan tarvinnut kiinnittää huomiota. Viimeisessä jaksossa uskaltauduin jopa osallistumaan Argumentation skills ja Negotiation skills-kursseille. Tunne itsensä ylittämisestä oli melkoinen, kun löysin itseni kursseilta kuvaamasta omaa esiintymistäni, havainnoimasta neuvottelutapojani muiden opiskelijoiden kanssa ja jopa väittelemästä joukkueessa toisia joukkueita vastaan!

Olen varma, että vaihto-opiskelu on hieno kokemus kaikkialla, mutta kokemukset voivat vaihdella paikasta riippuen hyvinkin paljon.  Ennen vaihtoon hakemista kannattaakin siis miettiä, mitä vaihto-opiskeluajaltaan odottaa: onko aika hengähtää hetki, haastaisiko itsensä uuden kielen parissa vai lähteäkö hankkimaan jotakin erityisosaamista, mitä oma yliopisto ei pysty tarjoamaan? Skandinaaviset ja monet Keski-Euroopan kulttuurit ovat suomalaisittain helposti omaksuttavissa, tuttuja ja turvallisia,  mutta  aivan oman pikantin lisänsä vaihtoon tuo vieraan ja  täysin totutusta poikkeavan kulttuurin opettelu.

Wageningeniin kotiutuminen oli helppoa ja ystäväpiiri alkoi muodostua nopeasti.  Yhteisöt olivat tiiviitä ja tuttuihin törmäsi väkisinkin kampuksella ja kaupungilla. Isossa kaupungissa tapaamiset ovat taas sovittava etukäteen, jolloin oma aktiivisuus sosiaalisten verkostojen syntymisessä korostuu entisestään. Toisaalta Wageningen ei ymmärrettävästi pysty kilpailemaan suurkaupunkien huvitusten kanssa.

Minun ja poikaystäväni puolivuotiset hollantilaisessa pikkukaupungissa ja Euroopan toisiksi suurimmassa metropolissa, Berliinissä, poikkesivat paljon toisistaan. Kun itse vietin suurimman osan vapaa-ajastani yliopiston ja opiskelijajärjestöjen harrastuksissa ja tapahtumissa, poikaystäväni arjessa yliopisto oli läsnä lähinnä luentojen muodossa. Kaupunkihan suorastaan pursui näkemistä ja tekemistä ulkoilmaelokuvista teknoreiveihin. Onneksi viikonloppuisin ja lomilla ehdin tutustumaan tähän toiseenkin elämänmenoon!